Merenpinnalla
On vaikea enää visualisoida Nepalin vuoristomaisemia. Olen juuri ja juuri merenpinnan päällä Thaimaassa. Ikään kuin pudotettuna siihen Katmandun yli 1300 metristä ihmettelemään. Tässä välissä Kuala Lumpur pyöritti pään mukavasti sekaisin, nyt on vuoro vähän hiljentyä.
Eteeni levittäytyy aakea laakea meri, joka päättyy kaukana horisontissa vaakasuoraan taivaanrantaan. Ei enää vuoria. Vedestä nousee saari ja siina olen minä, valkoisella hiekkarannalla. Olen lomalla. On ihanaa vain antaa hiekan paeta varpaiden välistä laiskasti rantaan lyövien aaltojen mukana.
Olo on edelleen epätodellinen. Muistot Nepalista tulvahtavat jatkuvasti mieleen. Ystävät täällä katsovat kummasti, kun intoilen pikkuasioista. Jopa Thaimaan lomasaarella on WIFI, langaton netti – joka oikeasti toimii. Ja miten kätevää, kun esim. kännykän voi ladata milloin vain. Nepalissa kännystä tuppasi loppua mehu aina silloin, kun sähköä ei saisi tuntikausiin. Täällä vieläkin reaktioni on tunkea jotakin pistokkeeseen, “jos” sähköä on. (Se siitä sähkönsäästämisestä.)
Tervetullut herkku elämään on jäätelö. Ahh. En voi olla syömättä sitä lähes joka päivä. Nepalissa jätskiä ei ollut viisasta heittää vatsalaukkuun, sillä kauppojen pakkaset sulivat päivittäin sähkökatkojen aikaan ja jätskiin pääsee täten muhimaan aika terhakat pöpöt. Magnum Multiple Bacteria (mukavasti uudelleen muotoutunut sulamisten seurauksena) jäi aina kaupan pakastealtaaseen. Mutta nyt jädeä saa pistellä menemään turvallisin mielin, nam!
Elämästä on tullut yht’äkkiä aika helppoa. Päivän kiperin kysymys on tilatako jäätelö vai pina colada…Rankkaa.
p.s Kotiintulosta: paluuta en ole vielä lyönyt lukkoon, mulla on tässä samalla työnhakuprosessi päällä, ja ajattelin että sitä voi tehdä pienen välimatkankin päästä…
p.p.s Mahtavaa miten moni on löytänyt lukemaan mun juttuja! Terveiset olarilaisille!!!
