Ihan metsästä

Kuala Lumpur toimii näinä päivinä hyvänä tukikohtana, mutta siellä saa äkkiä yliannostuksen kauppakeskuksista ja pintaliidosta. Äskettäin lähdin moikkaamaan ystävää Malesian itäosiin, Borneon saarelle Sarawakiin.

Sarawakista löytää lungimman Malesian. Paikalliset kertovat viikonloppuharrastuksiinsa kuuluvan mm. vesiputousmetsästyksen. Kyseessä on siis viidakossa samoilua, jonka päämääränä on löytää luonnon taikomia vesiputouksia, joiden alla on mukava vilvoitella. Näitä riittää kuulemma loputtomiin, mutta niiden elonkaari saattaa olla hyvin lyhyt, siksi niitä “metsästetään”. Kun ilta koittaa näppärät Sarawakilaiset ottavat viidakkoveitset lanteilta (kuulostaa aika “villiltä”, mutta ihan perusjamppoja nämä tyypit ovat, arkkitehdistä taxi-kuskiin) ja rakentavat majan. Kaikkeista hauskinta musta on se, että monen repusta löytyy riippumatto ja se voidaan sitoa melkein minne vain. Lounaallakin on kiva lekotella omassa riippumatossa.

Alla kuvia vesiputouksilta, jonne menimme ystävieni kanssa. Kuvasta saattaa nähdä, että tälle paikalle on muodostunut kolme pientä allasta. Niihin oli hauska hyppiä ja vesiputousten alla sai kunnon suihkun.

Me yövyimme paikallisille asukkaille tyypillisessä “longhouse:ssa”. Longhouse rakennetaan bambusta ja perinteisesti se on suuri ja pitkulainen talo, jossa on riittämiin huoneita koko perheelle, tai oikeastaan koko suvulle. Muutaman tutun paikallisen perheessä lapsia on 10-16. Jep, tarvitaan iso longhouse.

Alla kuva majapaikkamme terassilta ja huoneesta. Patjana toimi bambumatto ja tyynynä puusta tehty pyöränsatulaa muistuttava möhkäle, joka onneksi oli myös vähän pehmustettu.

Yhtenä päivänä kipusimme korkealle kukkulalle, josta näimme “toiselle puolelle” Borneota, Indonesiaan. Sillä puolen maata kutsutaan Kalimantaniksi. Näytti aika samanlaiselta mettältä kuin Malesian Borneokin. Alla kuva.

~ Kirjoittanut eijaoksanen : helmikuu 11, 2009.